Hei.
Olen kolmekymmentäviisivuotias nainen Kirkkonummelta. Olen elänyt värikästä elämää ja saanut aikaiseksi kauniita lapsia ja rakastavan aviomiehen. Se ei ole ollut itsestään selvyys. Puolitoistavuotta sitten minulle diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kirjoittelen sen puitteissa kokovartalo Elli blogissani. Olen vahva, mutta hyvin heikko. Olen kasvanut harppauksittain ja hiljattain helvetisti. Minusta on tullut ihminen myös itselleni. Olen kohdannut järjetöntä mielensäpahoittamista sairauteni vuoksi, mutta ennen muuta olen kokenut ystävyyttä, ihmisyyttä ja ymmärrystä. Syliini on kaadettu ämpäreittäin kärsivällisyyttä ja minua on halannut lähes tuntemattomat ihmiset. Vain siksi, että olen uskaltanut olla minä. Kaikille se ei ole läheskään niin vaivatonta (ei se minullekaan ole, trust me).
Tätä blogia kirjoittaa siis kaksi naista. kaksi naista, joilla on erilainen elämä, erilaiset kuviot, mutta jossain määrin samanlaiset lähtökohdat. Olemme kasvaneet läpi vaikeimpien aikojen yhdessä, vaikka jokus aika kaukana toisistamme. Meillä on yhteinen näkemys josta keskustelemme usein kiivaasti.
Haluamme olla äänessä. Kannustaa ja valaa uskoa. Pikkuisen pitää haastaa, että keskustelu pysyy elävänä ja aitona. Haluamme antaa toivoa elämään ja jaksamista jokaiseen päivään. Edes hitusen.
Lähtökohdat on selvät. Me uskomme, että tänä päivänä ei saada riittävästi apua, riittävän ajoissa. Aikuiset ihmiset jätetään yksin ja uskotellaan, että kuukauden nappirinki palauttaa järjen ja elämän. Kukaan ei keskustele, auta. Kukaan ei kosketa, halua. Kukaan ei odota sinulta mitään tai sitten ihan likaa. Paleltaa, väsyttää ja elämä tuntuu loputtomalta yksinäisyydeltä.
Ystäväni kalleimpani esittäytynee itse teille huomenissa. Sen jälkeen availlaan keskustelua vapaalla sanalla. Viritän tunnelmaa omalla kirjoituksellani yksinäisyydestä ja syyllisyydesta. Puhutaan ensin tunteista. Mitä ne on ja miksi.
Henkinen väsymys on edelleen tabu, eikä siitä haluta puhua oikeasti. Se on kuitenkin sellainen asia, joka voi hajotta ihmisen myös fyysisesti. Ollaan yksi foorumi lisää varhaisen vaikuttamisen puolesta!
Jatkakaa siis meidän kanssa keskustelua. Heittäkää haasteita, avautukaa. Antakaa sanaisen arkkunne aueta ja me vastaamme omalla osaamisellamme. Muistutan, ettei meistä kumpikaan ole lääkäri tai psykiatri tai mitään muutakaan. Olemme ihan perus eukkoja kolmenkymmenen paremmalla puolella. Meillä on vain eletty elämämme ja sen tuomat kokemukset. Keskustellaan yhdessä. Vaikutetaan yhdessä.
Rakkauvella
Elli-Jasmiini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti